Ratkaisut koulukiusaamiseen löytyvät koulun arjesta

Tiistai 23.3.2021 klo 11.29 - Sinikka Ekonen


Koulukiusaaminen huolestuttaa meitä kaikkia aikuisia ja laittaa kysymään, voisinko tehdä itse jotain asian hyväksi. Meillä on tapana korostaa lasten turvallisuutta, mutta valitettavasti turvallisuus ymmärretään liian helposti rangaistusten ja valvonnan lisäämiseksi. Pysyvää turvallisuutta sen sijaan tuo aikuisten roolin vahvistaminen ja lasten keskinäisen yhteisöllisyyden lisääminen. 
Sinikka_ja_nalle.jpg

Yksi tehokkaaksi osoittautunut tapa on opettaa lapset jo varhaisessa vaiheessa itse puuttumaan näkemäänsä kiusaamiseen sen sijaan, että lapset opetetaan raportoimaan aikuisille kokemastaan tai näkemästään kiusaamisesta. Toistaiseksi lähes kaikki koulujen oppilaskyselyt keskittyvät kysymykseen, onko lasta itseään kiusattu. Tehokkaammaksi kysymykseksi jo esikouluikäisillä on osoittautunut se, kun lapsilta kysytään säännöllisesti sitä, osaavatko ryhmän tai luokan oppilaat puuttua näkemäänsä kiusaamiseen. Jo tämä kysymys näyttää ohjaavan lasten ajattelua ja toimintaa.


Luokkakohtaisessa kyselyssä tämä säännöllisesti esitetty kysymys ja siihen liittyvä keskustelu näyttävät herättävän lapsia ajattelemaan ja toimimaan oikeissa tilanteissa. Ylipäänsä jo pienten oppilaiden kanssa pohditaan, mitä kiusaaminen on, miten se näkyy, mitä muotoja kiusaamisella voi olla ja mikä puolestaan ei ole kiusaamista, vaan lasten normaalia kinastelua. Vastaavasti lasten kanssa voidaan pohtia, voisiko joku kiusaamiselta vaikuttava toiminta olla jonkun lapsen hassu yritys päästä leikkiin mukaan. Sitten lapset laitetaan miettimään, miten he voisivat toimia missäkin tilanteessa. Kyselyssä lapset pääsevät arvioimaan oman luokkansa osaamista tämän puuttumisen suhteen. Palautekeskustelussa asiaan palataan taas uudestaan. Parhaimmat kasvattajat vielä harjoittelevat lasten kanssa konkreettisia vuorosanoja puuttumistilanteita varten. 

Koulupsykologikokemukseni mukaan lasten kyky puuttua näkemiinsä tilanteisiin lisääntyy, kun osaamme ohjata heidän ajattelua. Jokaisessa koulussa voidaan harjoitella näitä taitoja. Jokainen vanhempi voi ohjata oman lapsensa ajattelua ja toimintaa puuttumisen suuntaan. Tämä on kestävä tie vaikuttaa lasten turvallisuuden kokemuksiin. Jokainen meistä voi ajatella, olisiko neljän nuoren elämä voinut pelastua, jos kolmesta nuoresta yksikin olisi osannut sanoa: “Hei lopetetaan, tää ei ole enää kivaa.” 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini